Poliisit ja rosvot

Taiwanilainen poliisi ansaitsee kylla ihan oman, tosin melko lyhyen puheenvuoron. Ihan nain histroriallisesta nakokulmasta Taiwanissa vallitsi "martial law", mitenka sen nyt sitten kaantaakaan, vuodesta 1949 aina vuoteen 1987 asti. Melko pitkaan siis, eika siita nyt niin kauan ole, kun tilanne palautettiin normaaliksi. Sita ennen siis ilmeisesti sotilaspoliisi otti nippuun kommareita ja jarjestaytynytta rikollisuutta. Nykyaan listalla on ilmeisesti enaa jarjestaytynyt rikollisuus, jota ei pitaisi Taiwanissa ihan hirveasti olla, mutta palaan siihen kohta. Kylla, veijareita nimittain loytyy.

Olen tahan mennessa joutunut poliisin kanssa tekemisiin muutamaan otteeseen. Osa oli ihan omaa vikaa, pari kertaa ihan vain ratsiaan. Ei mitaan vakavaa. Lahinna kolmisen kertaa olemme istuneet lahikaupan pihalla juomassa kaljaa keskella yota ja joku naapureista on soittanut poliisin, jolloin pihaan kurvaa auto ja kaksi kynaniskaista paikallista tulee juttelemaan. Ykkossaanto poliisin kanssa toimiessa on, ettei koskaan pida osata sanaakaan kiinaa. Nain on enemman kuin todennakoista etta poliisi ei edes jaksa yrittaa. Kaikki rasismi Taiwanissa ei ole pahaksi, silla valkoista miesta kohdellaan erittain hyvin. Jos hymyilee poliisille ja kayttaytyy kohteliaasti (tai vaikkei kayttaytyisikaan, kuten eras ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen ovat kokeilleet) he yleensa vain sanovat sanottavansa ja lahtevat muualle maleksimaan.

Tahan mennessa olen ollut kaksi kertaa baarissa, jossa olen yhtakkia humalatilaltani huomannut musiikin loppuneen ja valojen menneen paalle. Tama tarkoittaa aina poliisin ratsiaa, eli kaytannossa melkoista lockdownia. Toki valkoinen mies paasee pois vilauttamalla henkkaria (tai kuten ensimmaisella kerralla kavi, olin niin kannissa etta kavelin vain ohi), mutta paikallisten henkkarit seulotaan tarkkaan. Kaytannossa henkkareiden numero syotetaan koneelle ja tarkistetaan onko rikosrekisteria tai kuuluuko  henkilo poliisin tietojen mukaan mafiaan. En sitten tieda mita tapahtuu jos kuuluu. Ehka poliisi vie pois ja kukaan ei enaa koskaan nae kyseista jannua. Rangaistuksista kertoo paljon se, etta jos jaa kiinni huumeiden maahantuonnista, on rangaistuksena teloitus, muistaakseni hirttamalla mutta voin tarkistaa.

Ja rikollisuudesta! Olenkin maininnut herrasmieskerhosta joka olikin bordelli, mutta mieleeni juolahtaa eras keikka kun paadyimme syomaan kaarmetta. En nyt muista missa, mutta jossain pain Taiwania on niin sanotut kaarmeyomarkkinat (voin yomarkkinoista kertoa myohemmin). Alue on siis kaytannossa yomarkkina-alue ja punaisten lyhtyjen alue, joka on harvoja paikkoja jossa saa kaarmetta ravintolasta. Asetimme tavoitteen, syoda kaarmetta, silla muu ei kelvannut. Loysimmekin "ravintolan" jonka ovella oli kookkaita kaarmeita terraarioissa. Ravintolan edessa paivysti vanha mies kalliin nakoisissa vaatteissa ja kun kysyimme onko ravintola auki, voimmeko syoda kaarmetta, oli vastatus kutakuinkin negatiivinen. Emme oikein ymmartaneet, joten jankkasimme hetken, jonka jalkeen vanha mies ohjasi meidat sisaan. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat, lukuunottamatta herrasmiesjoukkoa eraassa ravintolan poydassa. Seurue oli siis kaytoksesta ja kehonkielesta paatellen omistajan sukulaisia tai kavereita, ja saimme heista jossain maarin erikoiset vibat. Henkilokunta istutti meidat poytaan, eika oikein nayttanyt silta etta oli tilanteen tasalla. Hihan alta kuitenkin pilkotti hieman epatarkasti piirretyt massiiviset tatuoinnit. Tarkempi tarkastelu paljasti, etta herrasmieskerhossa oli yksi nuori hyvakuntoinen mies mustassa paidassa, joka lahinna seisoi joukkion ja oven valissa tuijottaen meita pahalla silmalla. Jepujee, olimme siis eksyneet paikallisen mafian kulissiravintolaan. Ruoka oli ihan menevaa, mutta en nyt ihan usko etta heidan paaliiketoimintansa on ruoan myyminen. Hyva indikaattori oli myos se, etta pyytaessamme teeta, eivat vaijarit oikein tienneet mita tehda, vaan toivat oman teepannunsa meille. Ei siella siis ihan hirveasti teeta asiakkaille keitetty. Onneksi olimme hyvaa pataa koko koorin kanssa, henkivartijaa lukuunottamatta, eika kukaan tappanut meita!

Ilmeisesti Taipeissakin on jarjestaytynytta rikollisuutta, mutta etenkin etelassa sita on huomattavasti enemman.  Jarjestaytyneen rikollisuuden tunnistaa usein massiivisista tatuoinneista kadessa, vaikkei se ihan aina ole varma indikaattori. Se saattaa myos kertoa siita, etta henkilo on joskus kuulunut piireihin. Tunnen eraan taiwanilaisen joka nuorempana oli jarjestolle hommissa, ihan vain apupoikana. Lopetti kun rupesi miettimaan uravaihtoehtoja, ihan hyva.

Mutta nyt on siis kayty lapi poliisit ja rosvot, ensi kerralla saattaa tulla jotain huomattavasti tylsempaa...

Ripuli ja inhimillinen oljynvaihto...

Se on sitten vatsatautipaiva tanaan. Ei ole ihan hirveasti tehnyt mieli lahtea huoneesta, saati sitten talosta. Jos tata kestaisi iltaan asti, jolloin voisi sitten ottaa vaikka laaketta. Ykksoneuvo kaikille jotka matkustaa yhtaan minnekaan, ottakaa sita ripulilaaketta mukaan. Onneksi sattui hieman mukaan, kiitos Kaisan laakelaukun! Ei tama nyt ihan niin paha ole kuin se jonka sain jenkeissa, silloin lensi ensimmaista kertaa elaessani laattakin vatsataudin seurauksena, tama tauti nyt lahinna heikottaa. Jospa sita taas joisis vahan vetta. 

Paivan epistolan aihe voisikin siis olla valitus epamaaraisista asioista liittyen Taiwaniin. Olen tainnut jo mainita siita, etta roskiksia ei ole missaan ja taksikuskit rasisteja. Viikko sitten loysin jalleen taksikuskin jonka kanssa juttelimme paikallisista pohinapahkinoista, betel nutseista. Kaveri tarjosi minulle tottakai pahkinoita, mutta ei takapenkin tytolle. Totesi etteivat ne ole oikein naisten juttuja. Ah, paikalliset taksikuskit.

Varsinaisia valituksen aiheita on varmaankin monta, mutta kirjoittelen nyt mita mieleen juolahtaa. Ensimmaisena mokomana on koulu, joka on suurin nakemani vitsi hetkeen. Jopa jenkeissa opiskeltiin enemman. Ehka kyse on vain ulkomaalaisille suunnatuista kursseista, en oikein tieda. Otin mielenkiintoisen kuuloisen kurssin, Fixed income securities, analytics and derivates. Odotin kurssilta paljon, etenkin paljon matematiikkaa. Vaan ei. Olemme kayneet ohimennen lapi etta laskuja voi hoitaa excelilla, mallitehtavissa on lahinna koron korkoa, ainoa oppimamme asia on etta kannattaa ostaa talo ja maksaa se nopeasti pois, ja kurssista paasee lapi kirjoittamalla parin sivun raportin jostain. Aihetta ei ole maaritetty kovin tarkkaan. Niin, ja sen voi kirjoittaa ryhmassa. Eli parhaimmillaan paasen kurssista lapi kirjoittamalla yhden sivun, jos nyt sitakaan. Toisella kurssilla, jonka pitaisi jotenkin liittya e-kauppaan ja kommunikaatiopolitiikkaan puhutaan lahinna elamasta ja taolaisuudesta. Onneksi on kiinan kieli joka pitaa virkeana. 

Ilmoittauduin talvilukukaudelle kokoaikaiseen kiinaan, joka tarkoittaa kolmea tuntia paivassa plus kotitehtavat paalle. Saattaa olla etta tulen karsimaan paljon, mutta laskeskelin etta jos nailla mennaan samoilla linjoilla kuin Suomessa, saatan saada kiinasta jopa sivuaineen, ellen nyt sitten saa hermoromahdusta ennen sita.

Ruoka ansaitsee oman kappaleensa. Yleensa paikallinen sapuska on hyvaa ja mukiinmenevaa, mutta aina silloin talloin tulee ammuttua itseaan jalkaan valitsemalla huolimattomasti. Esimerkiksi osterimunakas on yksia hirveimmista koskaan syomistani ruoista, saattaapi olla ripulikin tuli sielta. Tieda hanta.En myoskaan ymmarra miksi kaikki pitaa uppopaistaa ja etta miksi kanassa on aina siloin talloin luut sisalla, sen jalkeen siis kun se on hakattu lihakirveella paloiksi. Ja miksei mistaan saa perunoita, saatika hyvia nakkeja? Pyttipannu olisi talla hetkella elamani kohokohtia, mutta mistaan ei saa perunaa ja nakit maistuvat maksalta. Huoh, turhauttaa. Toisaalta kaikki muu onkin sitten erinomaista, ja riisia tai nuudeleita tilaamalla ei voi menna vikaan. Kunhan vain muistaa valtella tofua. Siita ei ole kylla tullut lempiruokaa millaan. Mutta muuten kaikki on hyvaa. Suosittelen erityisesti dumplingeja, mita nyt sitten olivatkaan suomeksi.

Saatila on myos yksi josta pitaa valittaa. Nykyaan siis lampotilat ovat kohtuullisella tasolla, kahdenkympin hujakoilla eika kovin usein sada. Ei siina mitaan. Mutta jos luvataan taifuunia, jotenkin odotan saavani jotain edes hirmumyrskyn nakoista. Mutta ei! Siis ihan oikeesti, Turun syysmyrskyt ovat olleet kovempaa kauraa kuin paikalliset taifuunit. Ehka pitaa siis lahtea oikasti metsastamaan kunnon hirmumyrskya. Meilla sattui myos maanjaristys, 4,6 Richterin asteikolla, mutta eihan se missaan tuntunut, oikeastaan en olisi siita tietoinenkaan ellei joku olisi kertonut. Jaristys oli jossain puolivalissa saarta jossa sita nyt ei ilmeisesti hirveasti huomannut, saati sitten taalla Taipeissa. 

Nyt taidan lahtea hakemaan vetta ja jonka jalkeen menemaan vessaan, tekemaan siis inhimillisen oljynvaihdon. Pitakaa lippu korkealla, talvi saapuu Taipeihin. Tanaan oli kylmaa ja sateista, +19 astetta siis ja tunnin kuuro.

Punaisia terveisia

Joonas