No nyt voisi olla taas aika paivittaa blogia, edellisesta kerrasta onkin jo hetki aikaa. Voisin oikeastaan paivittaa kahdesta pienesta keikasta, pieni jatko reissusta etelaan jonka lisaksi nopea kuvaus uudestavuodesta. Ei mitaan kauhean ihmeellista siis.
Ihan alkuun tuosta Kaohshiungista (jonka todennakoisesti kirjoitin ihan pain miten sattuu). Tapahtumat liittyvat siis edelliseen keikkaan etelassa, jonne paadyimme oikeastaan vahingossa. Loppujen lopuksi loysimme itsemme 高雄 nimisesta kaupungista. Ajatuksena oli siis loytaa kohtuullisen halpa hotelli ja rynnistaa pitkin poikin kaupungin katuja etsien jotain jannaa. Keikka ei nyt ihan mennyt kaikkien taiteen saantojen mukaan, silla vapaan hotellin loytaminen osoittautui mahdottomaksi haasteeksi. Yhtaan vapaata huonetta ei loytynyt. Lopulta paatimmekin ottaa yobussin kohti kotia. Bussi lahti kahdeltatoista joka tarkoitti etta meilla oli useita tunteja aikaa pyoria ja harvata. Pakko oli ostaa pullo paikallista viinaa, josta sitten silloin talloin keljutukseen tuli otettua huikka. Suosittelen muuten ylipaataan matkustamiseen pienta pulloa jotain vahvaa, tarkoitus ei ole humaltua vaan ottaa pieni lammike kun oikein syo, esimerkiksi jos kolmenkaan tunnin etsinnan jalkeen ei ole vapaata hotellia loytynyt. Paadyimme paikalliseen peliluolaan jossa meidat hyvin nopeasti ohjattiin takahuoneeseen. Siella olivat ilmeisesti paremmat pelit, itse paasimme kokeilemaan robotti-blackjackia. Tai siis niin luulimme. Idea oli etta lasilaatikkossa oleva robotti (semmoinen teollisuusrobotin nakoinen) jakoi kortteja vahan samaan tapaan kuin blackjackissa ja sitten jotain tapahtui. Kokemus oli mielenkiintoinen, silla kukaan paikallisista ei taas vaihteeksi puhunut englantia eika meidan kiinalla oikein muuta saanut sanottua kuin kylla, ei, ja haluaisin oluen. Joidenkin minuuttien ja useiden rahojen jalkeen ymmarsimme ettei peli ollutkaan Blackjack, vaan jotain ihan muuta. Emme koskaan saaneet selville mika peli oli kyseessa ja miten ihmeessa sita pelataan. En oikein tieda pitaisiko keikka ottaa semmoisena "taas apinaa koijattiin"-kokemuksena vai mielenkiintoisena keikkana jota kaikkien kannattaa koittaa. Rahaa tuohon peliin paloi siis noin kolmen euron verran, eli menetykset eivat nyt ihan hirveita olleet. Sen lisaksi koitimme kolikkoautomaatteja, jota olivat vahintaankin yhta mysteerisia. Paikalliset ottavat uhkapelaamisen siina maarin tosissaan etta automaatin voi asettaa automaatille, eli se pelaa itsestaan. Nain kokenut pelaaja voi siirtya toiselle koneelle, ladata toisenkin koneen tayteen rahaa ja asettaa automaatille, jonka jalkeen siirtya nurkan taakse polttamaan tupakkaa ja odottamaan etta rahat ovat havinneet. Ihan rehellisesti, en nyt oikein ymmartanyt moista tyylia, mutta jos paikalliset tykkaavat niin mikas siina...
Kotimatkalla yobussissa juttelin Taipeilaisen yksityiskoulun johtajan kanssa. Nuori salli, kovin homomainen selitti ettei meilla olisi ollut kaupungissa mitaan mahdollisuutta saada huonetta hotellista, silla samana ja seuraavana paivana mestoilla esiintyi jokin paikallinen artisti, jos nyt oikein ymmarsin niin koko Taiwanin suurin homoikoni. Han piti kaksi konserttia kyseisessa kaupungissa ja HC:mmat fanit jaivat yksi mestoille jotta nakisivat saman konsertin seuraavana paivana uudestaan. Ei siina, olisihan joku voinut tuosta meillekin mainita. Tasta viisastuneena tilasin itselleni riippumaton seuraavia keikkoja silmallapitaen. Niin ja tuo seuraava keikka suuntautuu siis Filippiineille, katsotaan mita tuo reissu pitaa sisallaan. Lahto on siis helmikuun seitsemas paiva.
Uusivuosi oli oikeastaan ilotulituksia lukuunottamatta kovin laimea. Taiwanissa tavalliset kaduntallaajat eivat siis raketteja kovinkaan paljon ammu, vaan touhu keskittyy Taipei 101:n ymparille. Nopea statistiikka: rakennuksen seinilta ammuttiin ympariinsa kolmessa minuutissa miljoonan USA:n dollarin verran ruutia taivaalle. Pilvenpiirtajan ymparille oli keraantynyt 800 000 ihmista ja valittomasti ilotulituksen jalkeen nuo 800 000 ihmista lahtivat kohti kotia. Voitte kuvitella hardellin. Onneksi vanha kettu oli haistellut tilanteen jo etukateen ja positioi itsensa kadunkulmaan, josta oli ilotulituksen jalkeen vapaa paasy ilman ruuhkia autotielle jossa kulki takseja. Usko logistikkoa, silla olin kello 00.22 muutaman kilometrin paassa baarissa nauttimassa alkoholisoituja kokiksia. Great success! Muuta kummallista uutena vuotena ei sitten tapahtunutkaan. Paitsi etta baari oli auki seitsemaan asti aamulla, politiikka oli taas sisaanpaasyn hinnalla (24 euroa) napa tayteen juotavaa ja nukkumaan taisin menna puoli yhdeksalta. Seuraavana paivana taisi vahan vasyttaa. Nyt voisin ruveta kirjoittelemaan rapsoja niin etta saa niita kuuluisia noppia.
Uudenvuoden terveiset kaikille
Punainen sankari
Joonas
