Okei, nyt on sitten jo oikeastaan kuukausi siita kun tulin takaisin Filippiineilta, mutta hetki piti toipua ennen kuin rupesin mitaan kirjoittelemaan. Oli muuten semmoinen keikka. Kaikille jotka miettivat Filippiineilla kayntia, lukekaa tama ensin...
Idea oli siis lahtea karkuun kiinalaista uutta vuotta Taiwanista. Legenda kertoi etta Taipeissa auki olisivat ainoastaan 7Eleven ja sen vieressa oleva 7Eleven ja niin edespain. Vahan niinkuin joulu Suomessa ulkomaalaisen, ei kannata. Varattiin liput ja lahdettiin reissuun.
Lahtopaivan aamuna herasin hieman liian myohaan, joten pesin pyykit reissua varten ja pakkasin tavarat ja kavin suihkussa vartissa. Yhdentoista paivan keikka edessa eika mitaan unohtunut, voisin vaittaa olevani maailmanmestari. Taksilla lentokentalle, lento Clarkin lentokentalle ja siita taksilla Manilan lentokentalle. Muistaakseni 90km matkaa ja aikaa kolme tuntia. Luulisi onnistuvan. Mutta ei, Filippiinit iski naamalle kuin kymmenentuhatta volttia. Myohastyin lennolta 10 minuuttia. Taksimatkan aikana nain ainostaan ruuhkaa ja metsapaloja. Koitin kysella kuskilta etta mita nuo liekehtivat kasat aukeilla olivat, mutta han vain kohautti olkapaitaan ja totesi ettei mitaan. Ei sitten. Raahauduin tappion tunnelmissa lentokentan viereissa nakyvalle hotellille ja koitin saada huonetta yoksi, jos sita vaikka aamulla koittaisi saada uutta lentoa kun illalla ei onnistunut. Ja herranjumala mihin paadyinkaan!
Hotelli sijaitsi keskella vartioitua kompleksia joka sisalsi muutaman hotellin, muutaman ravintolan ja muutaman baarin ja niin maan hemmetisti vartijoita ja aseita etten ole intin jalkeen vastaavaa nahnyt. Ilmeisesti naapurusto oli kunnon sotatila-alue ja ulkona liikkuminen, ei nyt kiellettya mutta ei mitenkaan terveellistakaan. Yolla hotelli ilmoitti minulle etta olivat saaneet minulle aamu neljalta lennot eteenpain toiselle saarelle, jonne olin menossa tapaamaan kavereita, ja jonka lennolta olin myohastynyt. Unta sain kokonaiset kaksi tuntia sina yona.
Loppujen lopuksi paasin maaranpaahan, siihen mennessa olin siis reissannut 30 tuntia putkeen nukkuen 2 tuntia yolla. Lentokoneessa nukkuminen ei onnistunut, silla lentokoneiden istuimet oli mitoitettu minua 40 senttia lyhyemmille ihmisille. Mestoille paastyani kaverit ilmoittivat etta ottaisimme bussin kohti paratiisia, El Nido-nimista kaupunkia. Bussimatka, koko kuusi tuntia oli helvetista! Istuimet olivat taas kerran mitoitettu liian pienille ihmisille ja tie oli pahimpiakin mokkiteita hirveampi. Tukea ei voinut ottaa ikkunasta, silla se oli aiemmissa reissuissa rikkoontunut ja tilalle oltiin asennettu muovipressu, teipilla tottakai. Teista kertoo paljon takaisintulomatkan kommellukset, bussiin nimittain astui nainen vauvan kanssa, ja tottakai universumi nauroi rakaista naurua istuttaessaan naisen ja vauvan minun viereeni. Kymmenen minuutin matkanteon jalkeen katsastan naisen ilmetta eika se nayta hyvalta. Hetkeen huutelun ja viitteloinnin jalkeen naiselle tuodaan muovipussi ja oksentaminen alkaa. Katson ihmeissani vauvan ilmetta, eika sekaan hyvalta nayttanyt, joten ei aikaakaan kun vauvakin alkaa oksentamaan. Ja siis tama johtui siita, etta tie oli mutkaistakin mutkaisempi ja pomppuistakin pomppuisempi. Ainoastaan vuohet puuttuivat.
Mestoille paastyani olinkin jo seka henkisesti etta fyysisesti rikki, eika tilannetta helpottanut yhtaan se, ettei meilla ollut majoitusta ja koko kyla oli tayteen buukattu. Ei hyvaa paivaa. Jotenkin saimme kuin saimmekin jostain yosijaksi kutsutun reian jossa bunkkasimme. Ja joka ilta jouduimme etsimaan uutta yosijaa, koska missaan ei ollut tilaa kuin yhdeksi yoksi. Viimetteeksi jouduimme lahtemaan El Nidosta, koska yosijaa ei enaa loytynyt. Syyna oli ironisesti kiinalainen uusi vuosi, jota myos kiinalaiset ja jokainen kiinassa asuva lankkari olivat lahteneet karkuun. Tarinan opetus, ei kannata olla Aasiassa kyseisena ajankohtana, ellei ole jotain etukateen varattua.
Pikakelauksella viikko eteenpain ja loysin itseni jalleen Manilasta. Siihen mennessa tuli nahtya todella kauniita saaria, pussailtua todella kaunista tyttoa, kaytya paikallisessa vankilassa turisteilemassa ja eraana aamuna herattyani kirjaimellisesti bambumajasta, vihainen kukko katseli minua pahalla silmalla. Hauskanpitoa ja riemua siis! Poislukien bussimatka El Nidosta takaisin. Se sisalsi oksennusta ja hamaran rajamailla seikkailua, koska otimme yobussin ja varmaan tulikin selvaksi ettei bussissa pystynyt nukkumaan. Manila olikin sitten ihan hauska paikka. Paadyin hostelliin jota kaveri oli suositellut. Paikan nimi oli Pink Manila, joka kuulosti hieman erikoiselta mutta kun kaveri kerran sanoi paikan olevan hyva niin olihan se pakko tarkastaa. Lupaus piti paikkansa, silla hostelli sijaitsi suhteellisen korkean talon kattokerroksessa. Sielta loytyi uima-allas, baari ja kattoterassi johon oli jarkatty arabialaismallisia telttoja jossa sitten polteltiin vesipiippua. Ei mikaan turha mesta. Kaiken hassakan jalkeen linnoittauduin sinne noin vuorokaudeksi karkuun kaikkea pahaa mita Manilalla oli tarjota. Kaupungin tilasta kertoi se, etta joka kaupassa, joka nurkassa ja joka kauppakeskuksen ovella oli aseistettuja vartijoita. Suurimmalla osalla tussarit olivat mallia pistooli tai pumppuhaulikko, jarein mita nain oli yhden kauppakeskuksen edessa kaveri jolla oli M16-mallinen rynnakkokivaari. Kauppakeskukseen sisaan paasy edellytti lahes lentokenttamaisen turvatarkastuksen. Mutta jos elama antaa sitruunoita, perustan tehtaan ja myyn ne nestemaisessa muodossa huikealla voitolla eteenpain. Eraan kannisen illan paatteeksi olinkin tulossa takaisin hostellille, jota vartioi turvamies pumppuhaulikon kanssa. Kanniurpo kun olin, oli pakko veijarille sanoa: "mulla on sotilaskoulutus, voinko ma koittaa sun haulikkoa?" Enka nyt oikein ymmarra mita vartijan paassa liikkui kun sen haulikon antoi minulle hipeloitavaksi. En viitsinyt ampua, koska naapurit olisivat varmaankin heranneet, mutta ihan jameran oloinen peli se oli.
Muuten Manila on kylla ihan kunigasmesta. En sitten tieda johtuiko se seurueestamme (itseni, melkein kaksimetrisen miehen lisaksi matkassa oli lumenvalkea britti, joka oli joitain sentteja lyhyempi ja noin jaakaappipakastimen verran isompi) vai siita etta olin ostanut katolilaismalliset rukoushelmet kaulaani, kun kaikkialla minne menimmekin, paikalliset moikkasivat, heittivat ylafemmaa ja kysyivat kuulumisia, yrittamatta myyda yhtaan mitaan. Rukoushelmia suosittelen, silla ne kaulassa voi saada vaikka lentokenttamaksusta 25 prosenttia alennusta. Nimimerkilla kokemusta on.
Paluu takaisin olikin sitten melkein yhta hanurista kuin sinne menokin. Ajattelin etten halua aamulla istua ruuhkabussissa matkalla lentokentalle, vaan menen sinne jo edellisena iltana odottelemaan ja nukkumaan. Meni muuten hyvin, mutta vartijat eivat paastaneet sisaan kentalle ennen kuin kaksi tuntia ennen lentoa, joten nukuin yoni ulkona. Huoh. Olisin varmaankin virittanyt riippumattoni joihinkin puihin, mutta ilmeisesti metsapalot olivat vieneet jokaikisen.
Eli siina olikin sitten varmaan kolmasosa mita kaikkea Filippiineilla tapahtui, ehka sielta mielenkiintoisimmasta paasta. Alkaa nyt siis kasittako tata vaarin, ihan ok mesta se on ja sielta loytyy todella kauniita saaria, mutta liikenne nyt vaan on oikeastaan niin pyllysta kuin vaan missaan voi olla.
Punaisin terveisin
Joonas
punainen sankari
maanantai 8. huhtikuuta 2013
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Uhkapelaamista ja raketteja
No nyt voisi olla taas aika paivittaa blogia, edellisesta kerrasta onkin jo hetki aikaa. Voisin oikeastaan paivittaa kahdesta pienesta keikasta, pieni jatko reissusta etelaan jonka lisaksi nopea kuvaus uudestavuodesta. Ei mitaan kauhean ihmeellista siis.
Ihan alkuun tuosta Kaohshiungista (jonka todennakoisesti kirjoitin ihan pain miten sattuu). Tapahtumat liittyvat siis edelliseen keikkaan etelassa, jonne paadyimme oikeastaan vahingossa. Loppujen lopuksi loysimme itsemme 高雄 nimisesta kaupungista. Ajatuksena oli siis loytaa kohtuullisen halpa hotelli ja rynnistaa pitkin poikin kaupungin katuja etsien jotain jannaa. Keikka ei nyt ihan mennyt kaikkien taiteen saantojen mukaan, silla vapaan hotellin loytaminen osoittautui mahdottomaksi haasteeksi. Yhtaan vapaata huonetta ei loytynyt. Lopulta paatimmekin ottaa yobussin kohti kotia. Bussi lahti kahdeltatoista joka tarkoitti etta meilla oli useita tunteja aikaa pyoria ja harvata. Pakko oli ostaa pullo paikallista viinaa, josta sitten silloin talloin keljutukseen tuli otettua huikka. Suosittelen muuten ylipaataan matkustamiseen pienta pulloa jotain vahvaa, tarkoitus ei ole humaltua vaan ottaa pieni lammike kun oikein syo, esimerkiksi jos kolmenkaan tunnin etsinnan jalkeen ei ole vapaata hotellia loytynyt. Paadyimme paikalliseen peliluolaan jossa meidat hyvin nopeasti ohjattiin takahuoneeseen. Siella olivat ilmeisesti paremmat pelit, itse paasimme kokeilemaan robotti-blackjackia. Tai siis niin luulimme. Idea oli etta lasilaatikkossa oleva robotti (semmoinen teollisuusrobotin nakoinen) jakoi kortteja vahan samaan tapaan kuin blackjackissa ja sitten jotain tapahtui. Kokemus oli mielenkiintoinen, silla kukaan paikallisista ei taas vaihteeksi puhunut englantia eika meidan kiinalla oikein muuta saanut sanottua kuin kylla, ei, ja haluaisin oluen. Joidenkin minuuttien ja useiden rahojen jalkeen ymmarsimme ettei peli ollutkaan Blackjack, vaan jotain ihan muuta. Emme koskaan saaneet selville mika peli oli kyseessa ja miten ihmeessa sita pelataan. En oikein tieda pitaisiko keikka ottaa semmoisena "taas apinaa koijattiin"-kokemuksena vai mielenkiintoisena keikkana jota kaikkien kannattaa koittaa. Rahaa tuohon peliin paloi siis noin kolmen euron verran, eli menetykset eivat nyt ihan hirveita olleet. Sen lisaksi koitimme kolikkoautomaatteja, jota olivat vahintaankin yhta mysteerisia. Paikalliset ottavat uhkapelaamisen siina maarin tosissaan etta automaatin voi asettaa automaatille, eli se pelaa itsestaan. Nain kokenut pelaaja voi siirtya toiselle koneelle, ladata toisenkin koneen tayteen rahaa ja asettaa automaatille, jonka jalkeen siirtya nurkan taakse polttamaan tupakkaa ja odottamaan etta rahat ovat havinneet. Ihan rehellisesti, en nyt oikein ymmartanyt moista tyylia, mutta jos paikalliset tykkaavat niin mikas siina...
Kotimatkalla yobussissa juttelin Taipeilaisen yksityiskoulun johtajan kanssa. Nuori salli, kovin homomainen selitti ettei meilla olisi ollut kaupungissa mitaan mahdollisuutta saada huonetta hotellista, silla samana ja seuraavana paivana mestoilla esiintyi jokin paikallinen artisti, jos nyt oikein ymmarsin niin koko Taiwanin suurin homoikoni. Han piti kaksi konserttia kyseisessa kaupungissa ja HC:mmat fanit jaivat yksi mestoille jotta nakisivat saman konsertin seuraavana paivana uudestaan. Ei siina, olisihan joku voinut tuosta meillekin mainita. Tasta viisastuneena tilasin itselleni riippumaton seuraavia keikkoja silmallapitaen. Niin ja tuo seuraava keikka suuntautuu siis Filippiineille, katsotaan mita tuo reissu pitaa sisallaan. Lahto on siis helmikuun seitsemas paiva.
Uusivuosi oli oikeastaan ilotulituksia lukuunottamatta kovin laimea. Taiwanissa tavalliset kaduntallaajat eivat siis raketteja kovinkaan paljon ammu, vaan touhu keskittyy Taipei 101:n ymparille. Nopea statistiikka: rakennuksen seinilta ammuttiin ympariinsa kolmessa minuutissa miljoonan USA:n dollarin verran ruutia taivaalle. Pilvenpiirtajan ymparille oli keraantynyt 800 000 ihmista ja valittomasti ilotulituksen jalkeen nuo 800 000 ihmista lahtivat kohti kotia. Voitte kuvitella hardellin. Onneksi vanha kettu oli haistellut tilanteen jo etukateen ja positioi itsensa kadunkulmaan, josta oli ilotulituksen jalkeen vapaa paasy ilman ruuhkia autotielle jossa kulki takseja. Usko logistikkoa, silla olin kello 00.22 muutaman kilometrin paassa baarissa nauttimassa alkoholisoituja kokiksia. Great success! Muuta kummallista uutena vuotena ei sitten tapahtunutkaan. Paitsi etta baari oli auki seitsemaan asti aamulla, politiikka oli taas sisaanpaasyn hinnalla (24 euroa) napa tayteen juotavaa ja nukkumaan taisin menna puoli yhdeksalta. Seuraavana paivana taisi vahan vasyttaa. Nyt voisin ruveta kirjoittelemaan rapsoja niin etta saa niita kuuluisia noppia.
Uudenvuoden terveiset kaikille
Punainen sankari
Joonas
Ihan alkuun tuosta Kaohshiungista (jonka todennakoisesti kirjoitin ihan pain miten sattuu). Tapahtumat liittyvat siis edelliseen keikkaan etelassa, jonne paadyimme oikeastaan vahingossa. Loppujen lopuksi loysimme itsemme 高雄 nimisesta kaupungista. Ajatuksena oli siis loytaa kohtuullisen halpa hotelli ja rynnistaa pitkin poikin kaupungin katuja etsien jotain jannaa. Keikka ei nyt ihan mennyt kaikkien taiteen saantojen mukaan, silla vapaan hotellin loytaminen osoittautui mahdottomaksi haasteeksi. Yhtaan vapaata huonetta ei loytynyt. Lopulta paatimmekin ottaa yobussin kohti kotia. Bussi lahti kahdeltatoista joka tarkoitti etta meilla oli useita tunteja aikaa pyoria ja harvata. Pakko oli ostaa pullo paikallista viinaa, josta sitten silloin talloin keljutukseen tuli otettua huikka. Suosittelen muuten ylipaataan matkustamiseen pienta pulloa jotain vahvaa, tarkoitus ei ole humaltua vaan ottaa pieni lammike kun oikein syo, esimerkiksi jos kolmenkaan tunnin etsinnan jalkeen ei ole vapaata hotellia loytynyt. Paadyimme paikalliseen peliluolaan jossa meidat hyvin nopeasti ohjattiin takahuoneeseen. Siella olivat ilmeisesti paremmat pelit, itse paasimme kokeilemaan robotti-blackjackia. Tai siis niin luulimme. Idea oli etta lasilaatikkossa oleva robotti (semmoinen teollisuusrobotin nakoinen) jakoi kortteja vahan samaan tapaan kuin blackjackissa ja sitten jotain tapahtui. Kokemus oli mielenkiintoinen, silla kukaan paikallisista ei taas vaihteeksi puhunut englantia eika meidan kiinalla oikein muuta saanut sanottua kuin kylla, ei, ja haluaisin oluen. Joidenkin minuuttien ja useiden rahojen jalkeen ymmarsimme ettei peli ollutkaan Blackjack, vaan jotain ihan muuta. Emme koskaan saaneet selville mika peli oli kyseessa ja miten ihmeessa sita pelataan. En oikein tieda pitaisiko keikka ottaa semmoisena "taas apinaa koijattiin"-kokemuksena vai mielenkiintoisena keikkana jota kaikkien kannattaa koittaa. Rahaa tuohon peliin paloi siis noin kolmen euron verran, eli menetykset eivat nyt ihan hirveita olleet. Sen lisaksi koitimme kolikkoautomaatteja, jota olivat vahintaankin yhta mysteerisia. Paikalliset ottavat uhkapelaamisen siina maarin tosissaan etta automaatin voi asettaa automaatille, eli se pelaa itsestaan. Nain kokenut pelaaja voi siirtya toiselle koneelle, ladata toisenkin koneen tayteen rahaa ja asettaa automaatille, jonka jalkeen siirtya nurkan taakse polttamaan tupakkaa ja odottamaan etta rahat ovat havinneet. Ihan rehellisesti, en nyt oikein ymmartanyt moista tyylia, mutta jos paikalliset tykkaavat niin mikas siina...
Kotimatkalla yobussissa juttelin Taipeilaisen yksityiskoulun johtajan kanssa. Nuori salli, kovin homomainen selitti ettei meilla olisi ollut kaupungissa mitaan mahdollisuutta saada huonetta hotellista, silla samana ja seuraavana paivana mestoilla esiintyi jokin paikallinen artisti, jos nyt oikein ymmarsin niin koko Taiwanin suurin homoikoni. Han piti kaksi konserttia kyseisessa kaupungissa ja HC:mmat fanit jaivat yksi mestoille jotta nakisivat saman konsertin seuraavana paivana uudestaan. Ei siina, olisihan joku voinut tuosta meillekin mainita. Tasta viisastuneena tilasin itselleni riippumaton seuraavia keikkoja silmallapitaen. Niin ja tuo seuraava keikka suuntautuu siis Filippiineille, katsotaan mita tuo reissu pitaa sisallaan. Lahto on siis helmikuun seitsemas paiva.
Uusivuosi oli oikeastaan ilotulituksia lukuunottamatta kovin laimea. Taiwanissa tavalliset kaduntallaajat eivat siis raketteja kovinkaan paljon ammu, vaan touhu keskittyy Taipei 101:n ymparille. Nopea statistiikka: rakennuksen seinilta ammuttiin ympariinsa kolmessa minuutissa miljoonan USA:n dollarin verran ruutia taivaalle. Pilvenpiirtajan ymparille oli keraantynyt 800 000 ihmista ja valittomasti ilotulituksen jalkeen nuo 800 000 ihmista lahtivat kohti kotia. Voitte kuvitella hardellin. Onneksi vanha kettu oli haistellut tilanteen jo etukateen ja positioi itsensa kadunkulmaan, josta oli ilotulituksen jalkeen vapaa paasy ilman ruuhkia autotielle jossa kulki takseja. Usko logistikkoa, silla olin kello 00.22 muutaman kilometrin paassa baarissa nauttimassa alkoholisoituja kokiksia. Great success! Muuta kummallista uutena vuotena ei sitten tapahtunutkaan. Paitsi etta baari oli auki seitsemaan asti aamulla, politiikka oli taas sisaanpaasyn hinnalla (24 euroa) napa tayteen juotavaa ja nukkumaan taisin menna puoli yhdeksalta. Seuraavana paivana taisi vahan vasyttaa. Nyt voisin ruveta kirjoittelemaan rapsoja niin etta saa niita kuuluisia noppia.
Uudenvuoden terveiset kaikille
Punainen sankari
Joonas
perjantai 14. joulukuuta 2012
Se tylsa paivitys koulusta ja siita kuinka veri lensi temppelissa
Nyt tulee sitten se tylsa paivitys koulusta ja muusta tosi tylsasta. Lopussa kerron vahan paikallisesta temppelista jossa lensi veri. Okko mokoma pyysi kommenttia paikallisesta spaddukulttuurista ja tottakai voin siita kappaleen kirjoittaa. Mutta...
Nyt on sitten alkanut toden teolla mandariinikiinan opettelu. Kolme tuntia paivassa, 15 tuntia viikossa. Melkoista harakanvarpaiden tankkaamista ja kieli solmussa virheiden tekoa. Kiina on joidenkin mukaan keksitty siksi, etta lansimaalaiset nolaisivat itsensa. Totta! Yritin eilen tunnilla kertoa ruoan syomisesta, mutta ilmeisesti puhuin paskan syomisesta. En edes halua tietaa mita kaikkea olen taksikuskeille jutellut. Toisaalta sita oppii joka paiva jotain uutta ja mieli pysyy virkeana. Vaihtaritalo alkaa hiljentya, kukaan ei oikein jaksa enaa kayda ulkona ja kaikkialla vallitsee melkoinen seesteys. Paitsi alakerran opiskeluhuoneessa jossa paahdan iltamyohaan merkkien kanssa. On ne kylla melkoisia. Pohdiskelin jonkin aikaa sitten, etta jos osaan talla hetkella yhta maailman vaikeimmista kielista aidinkielenani, miksi ihmeessa opettelen toista moista. Luin hieman statistiikkaa, ja ilmeisesti suurimman osan indoeurooppalaisten kielien kanssa tarvitsee opiskella 600-800 tuntia, etta paasisi jossain maarin sujuvalle tasolle, kiina puolestaan vaatii 2200 tuntia. Siis ihan oikeesti, miksi pitaa teettaa itsellaan tammoista. Toisaalta, pitaa vaan toivoa etta joku paiva osaa kielen ja drakmaa ja pesetaa tulee kaikista ovista ja ikkunoista. Ja hei, onhan se nyt makeeta osata KIINAA. Ranskan ja saksan kielen alkeita kayneita loytyy, mutta kelatkaa miten paljon baarissa heruu jos sanoo osaavansa kiinaa. Ja tuota ei nyt kukaan korjaa, koska haluan ajatella asian olevan nain. Ette edes yrita!
Paikallisesta spaddukulttuurista pyydettiin kirjoittamaan ja sen myos teen. Ilmeisesti kysymys esitettiin koska mannerkiinassa poltetaan paljon ja kaikkialla. Taalla jostain syysta ei, ehka jopa vahemman kuin Suomessa. Suurimmassa osassa paikoista ei saa polttaa sisalla, tottakai baarit poisluettuna. Siella karyaa Beltzebubin kevatkaaryleet oikein urakalla ihan vessoja myoten. Eras hassuimmista loydoista oli klubin istumavessasta loytynyt stogis joka oli tarkoitettu siihen, jos skeidalla kaydessaan haluaa puhallella savurinkuloita. Mutta loppukaneettina Taiwanissa ei oikein polteta tupakkaa.
Toki voisin mainita hassuista kaanteista itsenaisyyspaivan holleilla. Saimme selville etta Finpro jarjestaa itsenaisyyspaivan illallisen joten laitoimme mailia ja kysyimme voisimmeko liittya. Ja tottakai voimme! Ruoka oli erinomaista ja seura mita mainionta. Tosin aina valilla piti puhua kieli keskella suuta, koska normaalista jos heittaa jotain suomeksi ei tarvitse miettia mita laukoo, mutta tuolla piti hetki miettia. Tapasimme yllatysunkarilaisen joka oli menossa seuraavana paivana etelaan ja pyysi minua ja toista suomalaista messiin. Paadyimmekin seuraavana paivana Pintung-nimiseen kaupunkiin, jossa koimme omituisia.
Kavimme paikallisessa uskonnollisessa juhlassa. Erosi kylla kovasti luterilaisesta messusta. Ihan aluksi, melu oli melkoinen. En oikein tieda mista niin kovat desibelit irtosivat, mutta kai jos kaikennakoisia kilistimia ja rumpuja paukutettiin samalla kun jonkinnakoinen uskonnollinen heebo kailottaa ja taustalla soi Gangnam Style (siis kylla, Gangnam Style) nousee volyymi helposti. Jonkinnakoinen meedio heilui mestoilla ilman paitaa ja otti kateensa miekan jonka tera oli taynna hainhampaista tehtyja piikkeja. Hetken mietin mitahan mahtaa tapahtua ja miksi veijarilla on miekka, mutta melko nopeasti transsissa oleva mies rupesi laiskimaan silla itseaan paljaalle selalleen. Verta lensi ja hetken kuluttua kaveri antoi miekan pois. Ja sai kateensa isomman. Ja sama uudestaan. Toisen miekan poisantamisen jalkeen mietin etta olipa kovaa touhua, mutta kun kaveri sai kateensa kolmannen, jo melkoisen kokoisen kapula jossa oli ihan nauloja, rupesin jo pelkaamaan kaverin terveyden puolesta. Itsensa ruoskiminen toteutettiin myos piikikkaalla pallolla ja ihan normaalilla teravalla miekalla. Ja verta oli joka paikassa. En oikein saanut selville miksi kaikki tama, mutta kai siihen joku syy on. Jeesuksen ruumiin ja veren syominen ei koskaan tunnu enaa samalta...
Ensi kerralla kirjoitan varmaankin loppureissusta tai jostain muusta, katsotaan nyt. Ehka tama riittaa talla kertaa, lampotila kohosi tanaan 28 asteeseen ja oli ihan aurinokoistakin. Melko mukavaa vaihtelua jatkuvaan vesisateeseen.
Punaisin muttei verisin terveisin
Joonas
Punainen (mutta vereton) sankari
Nyt on sitten alkanut toden teolla mandariinikiinan opettelu. Kolme tuntia paivassa, 15 tuntia viikossa. Melkoista harakanvarpaiden tankkaamista ja kieli solmussa virheiden tekoa. Kiina on joidenkin mukaan keksitty siksi, etta lansimaalaiset nolaisivat itsensa. Totta! Yritin eilen tunnilla kertoa ruoan syomisesta, mutta ilmeisesti puhuin paskan syomisesta. En edes halua tietaa mita kaikkea olen taksikuskeille jutellut. Toisaalta sita oppii joka paiva jotain uutta ja mieli pysyy virkeana. Vaihtaritalo alkaa hiljentya, kukaan ei oikein jaksa enaa kayda ulkona ja kaikkialla vallitsee melkoinen seesteys. Paitsi alakerran opiskeluhuoneessa jossa paahdan iltamyohaan merkkien kanssa. On ne kylla melkoisia. Pohdiskelin jonkin aikaa sitten, etta jos osaan talla hetkella yhta maailman vaikeimmista kielista aidinkielenani, miksi ihmeessa opettelen toista moista. Luin hieman statistiikkaa, ja ilmeisesti suurimman osan indoeurooppalaisten kielien kanssa tarvitsee opiskella 600-800 tuntia, etta paasisi jossain maarin sujuvalle tasolle, kiina puolestaan vaatii 2200 tuntia. Siis ihan oikeesti, miksi pitaa teettaa itsellaan tammoista. Toisaalta, pitaa vaan toivoa etta joku paiva osaa kielen ja drakmaa ja pesetaa tulee kaikista ovista ja ikkunoista. Ja hei, onhan se nyt makeeta osata KIINAA. Ranskan ja saksan kielen alkeita kayneita loytyy, mutta kelatkaa miten paljon baarissa heruu jos sanoo osaavansa kiinaa. Ja tuota ei nyt kukaan korjaa, koska haluan ajatella asian olevan nain. Ette edes yrita!
Paikallisesta spaddukulttuurista pyydettiin kirjoittamaan ja sen myos teen. Ilmeisesti kysymys esitettiin koska mannerkiinassa poltetaan paljon ja kaikkialla. Taalla jostain syysta ei, ehka jopa vahemman kuin Suomessa. Suurimmassa osassa paikoista ei saa polttaa sisalla, tottakai baarit poisluettuna. Siella karyaa Beltzebubin kevatkaaryleet oikein urakalla ihan vessoja myoten. Eras hassuimmista loydoista oli klubin istumavessasta loytynyt stogis joka oli tarkoitettu siihen, jos skeidalla kaydessaan haluaa puhallella savurinkuloita. Mutta loppukaneettina Taiwanissa ei oikein polteta tupakkaa.
Toki voisin mainita hassuista kaanteista itsenaisyyspaivan holleilla. Saimme selville etta Finpro jarjestaa itsenaisyyspaivan illallisen joten laitoimme mailia ja kysyimme voisimmeko liittya. Ja tottakai voimme! Ruoka oli erinomaista ja seura mita mainionta. Tosin aina valilla piti puhua kieli keskella suuta, koska normaalista jos heittaa jotain suomeksi ei tarvitse miettia mita laukoo, mutta tuolla piti hetki miettia. Tapasimme yllatysunkarilaisen joka oli menossa seuraavana paivana etelaan ja pyysi minua ja toista suomalaista messiin. Paadyimmekin seuraavana paivana Pintung-nimiseen kaupunkiin, jossa koimme omituisia.
Kavimme paikallisessa uskonnollisessa juhlassa. Erosi kylla kovasti luterilaisesta messusta. Ihan aluksi, melu oli melkoinen. En oikein tieda mista niin kovat desibelit irtosivat, mutta kai jos kaikennakoisia kilistimia ja rumpuja paukutettiin samalla kun jonkinnakoinen uskonnollinen heebo kailottaa ja taustalla soi Gangnam Style (siis kylla, Gangnam Style) nousee volyymi helposti. Jonkinnakoinen meedio heilui mestoilla ilman paitaa ja otti kateensa miekan jonka tera oli taynna hainhampaista tehtyja piikkeja. Hetken mietin mitahan mahtaa tapahtua ja miksi veijarilla on miekka, mutta melko nopeasti transsissa oleva mies rupesi laiskimaan silla itseaan paljaalle selalleen. Verta lensi ja hetken kuluttua kaveri antoi miekan pois. Ja sai kateensa isomman. Ja sama uudestaan. Toisen miekan poisantamisen jalkeen mietin etta olipa kovaa touhua, mutta kun kaveri sai kateensa kolmannen, jo melkoisen kokoisen kapula jossa oli ihan nauloja, rupesin jo pelkaamaan kaverin terveyden puolesta. Itsensa ruoskiminen toteutettiin myos piikikkaalla pallolla ja ihan normaalilla teravalla miekalla. Ja verta oli joka paikassa. En oikein saanut selville miksi kaikki tama, mutta kai siihen joku syy on. Jeesuksen ruumiin ja veren syominen ei koskaan tunnu enaa samalta...
Ensi kerralla kirjoitan varmaankin loppureissusta tai jostain muusta, katsotaan nyt. Ehka tama riittaa talla kertaa, lampotila kohosi tanaan 28 asteeseen ja oli ihan aurinokoistakin. Melko mukavaa vaihtelua jatkuvaan vesisateeseen.
Punaisin muttei verisin terveisin
Joonas
Punainen (mutta vereton) sankari
perjantai 16. marraskuuta 2012
Poliisit ja rosvot
Taiwanilainen poliisi ansaitsee kylla ihan oman, tosin melko lyhyen puheenvuoron. Ihan nain histroriallisesta nakokulmasta Taiwanissa vallitsi "martial law", mitenka sen nyt sitten kaantaakaan, vuodesta 1949 aina vuoteen 1987 asti. Melko pitkaan siis, eika siita nyt niin kauan ole, kun tilanne palautettiin normaaliksi. Sita ennen siis ilmeisesti sotilaspoliisi otti nippuun kommareita ja jarjestaytynytta rikollisuutta. Nykyaan listalla on ilmeisesti enaa jarjestaytynyt rikollisuus, jota ei pitaisi Taiwanissa ihan hirveasti olla, mutta palaan siihen kohta. Kylla, veijareita nimittain loytyy.
Olen tahan mennessa joutunut poliisin kanssa tekemisiin muutamaan otteeseen. Osa oli ihan omaa vikaa, pari kertaa ihan vain ratsiaan. Ei mitaan vakavaa. Lahinna kolmisen kertaa olemme istuneet lahikaupan pihalla juomassa kaljaa keskella yota ja joku naapureista on soittanut poliisin, jolloin pihaan kurvaa auto ja kaksi kynaniskaista paikallista tulee juttelemaan. Ykkossaanto poliisin kanssa toimiessa on, ettei koskaan pida osata sanaakaan kiinaa. Nain on enemman kuin todennakoista etta poliisi ei edes jaksa yrittaa. Kaikki rasismi Taiwanissa ei ole pahaksi, silla valkoista miesta kohdellaan erittain hyvin. Jos hymyilee poliisille ja kayttaytyy kohteliaasti (tai vaikkei kayttaytyisikaan, kuten eras ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen ovat kokeilleet) he yleensa vain sanovat sanottavansa ja lahtevat muualle maleksimaan.
Tahan mennessa olen ollut kaksi kertaa baarissa, jossa olen yhtakkia humalatilaltani huomannut musiikin loppuneen ja valojen menneen paalle. Tama tarkoittaa aina poliisin ratsiaa, eli kaytannossa melkoista lockdownia. Toki valkoinen mies paasee pois vilauttamalla henkkaria (tai kuten ensimmaisella kerralla kavi, olin niin kannissa etta kavelin vain ohi), mutta paikallisten henkkarit seulotaan tarkkaan. Kaytannossa henkkareiden numero syotetaan koneelle ja tarkistetaan onko rikosrekisteria tai kuuluuko henkilo poliisin tietojen mukaan mafiaan. En sitten tieda mita tapahtuu jos kuuluu. Ehka poliisi vie pois ja kukaan ei enaa koskaan nae kyseista jannua. Rangaistuksista kertoo paljon se, etta jos jaa kiinni huumeiden maahantuonnista, on rangaistuksena teloitus, muistaakseni hirttamalla mutta voin tarkistaa.
Ja rikollisuudesta! Olenkin maininnut herrasmieskerhosta joka olikin bordelli, mutta mieleeni juolahtaa eras keikka kun paadyimme syomaan kaarmetta. En nyt muista missa, mutta jossain pain Taiwania on niin sanotut kaarmeyomarkkinat (voin yomarkkinoista kertoa myohemmin). Alue on siis kaytannossa yomarkkina-alue ja punaisten lyhtyjen alue, joka on harvoja paikkoja jossa saa kaarmetta ravintolasta. Asetimme tavoitteen, syoda kaarmetta, silla muu ei kelvannut. Loysimmekin "ravintolan" jonka ovella oli kookkaita kaarmeita terraarioissa. Ravintolan edessa paivysti vanha mies kalliin nakoisissa vaatteissa ja kun kysyimme onko ravintola auki, voimmeko syoda kaarmetta, oli vastatus kutakuinkin negatiivinen. Emme oikein ymmartaneet, joten jankkasimme hetken, jonka jalkeen vanha mies ohjasi meidat sisaan. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat, lukuunottamatta herrasmiesjoukkoa eraassa ravintolan poydassa. Seurue oli siis kaytoksesta ja kehonkielesta paatellen omistajan sukulaisia tai kavereita, ja saimme heista jossain maarin erikoiset vibat. Henkilokunta istutti meidat poytaan, eika oikein nayttanyt silta etta oli tilanteen tasalla. Hihan alta kuitenkin pilkotti hieman epatarkasti piirretyt massiiviset tatuoinnit. Tarkempi tarkastelu paljasti, etta herrasmieskerhossa oli yksi nuori hyvakuntoinen mies mustassa paidassa, joka lahinna seisoi joukkion ja oven valissa tuijottaen meita pahalla silmalla. Jepujee, olimme siis eksyneet paikallisen mafian kulissiravintolaan. Ruoka oli ihan menevaa, mutta en nyt ihan usko etta heidan paaliiketoimintansa on ruoan myyminen. Hyva indikaattori oli myos se, etta pyytaessamme teeta, eivat vaijarit oikein tienneet mita tehda, vaan toivat oman teepannunsa meille. Ei siella siis ihan hirveasti teeta asiakkaille keitetty. Onneksi olimme hyvaa pataa koko koorin kanssa, henkivartijaa lukuunottamatta, eika kukaan tappanut meita!
Ilmeisesti Taipeissakin on jarjestaytynytta rikollisuutta, mutta etenkin etelassa sita on huomattavasti enemman. Jarjestaytyneen rikollisuuden tunnistaa usein massiivisista tatuoinneista kadessa, vaikkei se ihan aina ole varma indikaattori. Se saattaa myos kertoa siita, etta henkilo on joskus kuulunut piireihin. Tunnen eraan taiwanilaisen joka nuorempana oli jarjestolle hommissa, ihan vain apupoikana. Lopetti kun rupesi miettimaan uravaihtoehtoja, ihan hyva.
Mutta nyt on siis kayty lapi poliisit ja rosvot, ensi kerralla saattaa tulla jotain huomattavasti tylsempaa...
Olen tahan mennessa joutunut poliisin kanssa tekemisiin muutamaan otteeseen. Osa oli ihan omaa vikaa, pari kertaa ihan vain ratsiaan. Ei mitaan vakavaa. Lahinna kolmisen kertaa olemme istuneet lahikaupan pihalla juomassa kaljaa keskella yota ja joku naapureista on soittanut poliisin, jolloin pihaan kurvaa auto ja kaksi kynaniskaista paikallista tulee juttelemaan. Ykkossaanto poliisin kanssa toimiessa on, ettei koskaan pida osata sanaakaan kiinaa. Nain on enemman kuin todennakoista etta poliisi ei edes jaksa yrittaa. Kaikki rasismi Taiwanissa ei ole pahaksi, silla valkoista miesta kohdellaan erittain hyvin. Jos hymyilee poliisille ja kayttaytyy kohteliaasti (tai vaikkei kayttaytyisikaan, kuten eras ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen ovat kokeilleet) he yleensa vain sanovat sanottavansa ja lahtevat muualle maleksimaan.
Tahan mennessa olen ollut kaksi kertaa baarissa, jossa olen yhtakkia humalatilaltani huomannut musiikin loppuneen ja valojen menneen paalle. Tama tarkoittaa aina poliisin ratsiaa, eli kaytannossa melkoista lockdownia. Toki valkoinen mies paasee pois vilauttamalla henkkaria (tai kuten ensimmaisella kerralla kavi, olin niin kannissa etta kavelin vain ohi), mutta paikallisten henkkarit seulotaan tarkkaan. Kaytannossa henkkareiden numero syotetaan koneelle ja tarkistetaan onko rikosrekisteria tai kuuluuko henkilo poliisin tietojen mukaan mafiaan. En sitten tieda mita tapahtuu jos kuuluu. Ehka poliisi vie pois ja kukaan ei enaa koskaan nae kyseista jannua. Rangaistuksista kertoo paljon se, etta jos jaa kiinni huumeiden maahantuonnista, on rangaistuksena teloitus, muistaakseni hirttamalla mutta voin tarkistaa.
Ja rikollisuudesta! Olenkin maininnut herrasmieskerhosta joka olikin bordelli, mutta mieleeni juolahtaa eras keikka kun paadyimme syomaan kaarmetta. En nyt muista missa, mutta jossain pain Taiwania on niin sanotut kaarmeyomarkkinat (voin yomarkkinoista kertoa myohemmin). Alue on siis kaytannossa yomarkkina-alue ja punaisten lyhtyjen alue, joka on harvoja paikkoja jossa saa kaarmetta ravintolasta. Asetimme tavoitteen, syoda kaarmetta, silla muu ei kelvannut. Loysimmekin "ravintolan" jonka ovella oli kookkaita kaarmeita terraarioissa. Ravintolan edessa paivysti vanha mies kalliin nakoisissa vaatteissa ja kun kysyimme onko ravintola auki, voimmeko syoda kaarmetta, oli vastatus kutakuinkin negatiivinen. Emme oikein ymmartaneet, joten jankkasimme hetken, jonka jalkeen vanha mies ohjasi meidat sisaan. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat, lukuunottamatta herrasmiesjoukkoa eraassa ravintolan poydassa. Seurue oli siis kaytoksesta ja kehonkielesta paatellen omistajan sukulaisia tai kavereita, ja saimme heista jossain maarin erikoiset vibat. Henkilokunta istutti meidat poytaan, eika oikein nayttanyt silta etta oli tilanteen tasalla. Hihan alta kuitenkin pilkotti hieman epatarkasti piirretyt massiiviset tatuoinnit. Tarkempi tarkastelu paljasti, etta herrasmieskerhossa oli yksi nuori hyvakuntoinen mies mustassa paidassa, joka lahinna seisoi joukkion ja oven valissa tuijottaen meita pahalla silmalla. Jepujee, olimme siis eksyneet paikallisen mafian kulissiravintolaan. Ruoka oli ihan menevaa, mutta en nyt ihan usko etta heidan paaliiketoimintansa on ruoan myyminen. Hyva indikaattori oli myos se, etta pyytaessamme teeta, eivat vaijarit oikein tienneet mita tehda, vaan toivat oman teepannunsa meille. Ei siella siis ihan hirveasti teeta asiakkaille keitetty. Onneksi olimme hyvaa pataa koko koorin kanssa, henkivartijaa lukuunottamatta, eika kukaan tappanut meita!
Ilmeisesti Taipeissakin on jarjestaytynytta rikollisuutta, mutta etenkin etelassa sita on huomattavasti enemman. Jarjestaytyneen rikollisuuden tunnistaa usein massiivisista tatuoinneista kadessa, vaikkei se ihan aina ole varma indikaattori. Se saattaa myos kertoa siita, etta henkilo on joskus kuulunut piireihin. Tunnen eraan taiwanilaisen joka nuorempana oli jarjestolle hommissa, ihan vain apupoikana. Lopetti kun rupesi miettimaan uravaihtoehtoja, ihan hyva.
Mutta nyt on siis kayty lapi poliisit ja rosvot, ensi kerralla saattaa tulla jotain huomattavasti tylsempaa...
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Ripuli ja inhimillinen oljynvaihto...
Se on sitten vatsatautipaiva tanaan. Ei ole ihan hirveasti tehnyt mieli lahtea huoneesta, saati sitten talosta. Jos tata kestaisi iltaan asti, jolloin voisi sitten ottaa vaikka laaketta. Ykksoneuvo kaikille jotka matkustaa yhtaan minnekaan, ottakaa sita ripulilaaketta mukaan. Onneksi sattui hieman mukaan, kiitos Kaisan laakelaukun! Ei tama nyt ihan niin paha ole kuin se jonka sain jenkeissa, silloin lensi ensimmaista kertaa elaessani laattakin vatsataudin seurauksena, tama tauti nyt lahinna heikottaa. Jospa sita taas joisis vahan vetta.
Paivan epistolan aihe voisikin siis olla valitus epamaaraisista asioista liittyen Taiwaniin. Olen tainnut jo mainita siita, etta roskiksia ei ole missaan ja taksikuskit rasisteja. Viikko sitten loysin jalleen taksikuskin jonka kanssa juttelimme paikallisista pohinapahkinoista, betel nutseista. Kaveri tarjosi minulle tottakai pahkinoita, mutta ei takapenkin tytolle. Totesi etteivat ne ole oikein naisten juttuja. Ah, paikalliset taksikuskit.
Varsinaisia valituksen aiheita on varmaankin monta, mutta kirjoittelen nyt mita mieleen juolahtaa. Ensimmaisena mokomana on koulu, joka on suurin nakemani vitsi hetkeen. Jopa jenkeissa opiskeltiin enemman. Ehka kyse on vain ulkomaalaisille suunnatuista kursseista, en oikein tieda. Otin mielenkiintoisen kuuloisen kurssin, Fixed income securities, analytics and derivates. Odotin kurssilta paljon, etenkin paljon matematiikkaa. Vaan ei. Olemme kayneet ohimennen lapi etta laskuja voi hoitaa excelilla, mallitehtavissa on lahinna koron korkoa, ainoa oppimamme asia on etta kannattaa ostaa talo ja maksaa se nopeasti pois, ja kurssista paasee lapi kirjoittamalla parin sivun raportin jostain. Aihetta ei ole maaritetty kovin tarkkaan. Niin, ja sen voi kirjoittaa ryhmassa. Eli parhaimmillaan paasen kurssista lapi kirjoittamalla yhden sivun, jos nyt sitakaan. Toisella kurssilla, jonka pitaisi jotenkin liittya e-kauppaan ja kommunikaatiopolitiikkaan puhutaan lahinna elamasta ja taolaisuudesta. Onneksi on kiinan kieli joka pitaa virkeana.
Ilmoittauduin talvilukukaudelle kokoaikaiseen kiinaan, joka tarkoittaa kolmea tuntia paivassa plus kotitehtavat paalle. Saattaa olla etta tulen karsimaan paljon, mutta laskeskelin etta jos nailla mennaan samoilla linjoilla kuin Suomessa, saatan saada kiinasta jopa sivuaineen, ellen nyt sitten saa hermoromahdusta ennen sita.
Ruoka ansaitsee oman kappaleensa. Yleensa paikallinen sapuska on hyvaa ja mukiinmenevaa, mutta aina silloin talloin tulee ammuttua itseaan jalkaan valitsemalla huolimattomasti. Esimerkiksi osterimunakas on yksia hirveimmista koskaan syomistani ruoista, saattaapi olla ripulikin tuli sielta. Tieda hanta.En myoskaan ymmarra miksi kaikki pitaa uppopaistaa ja etta miksi kanassa on aina siloin talloin luut sisalla, sen jalkeen siis kun se on hakattu lihakirveella paloiksi. Ja miksei mistaan saa perunoita, saatika hyvia nakkeja? Pyttipannu olisi talla hetkella elamani kohokohtia, mutta mistaan ei saa perunaa ja nakit maistuvat maksalta. Huoh, turhauttaa. Toisaalta kaikki muu onkin sitten erinomaista, ja riisia tai nuudeleita tilaamalla ei voi menna vikaan. Kunhan vain muistaa valtella tofua. Siita ei ole kylla tullut lempiruokaa millaan. Mutta muuten kaikki on hyvaa. Suosittelen erityisesti dumplingeja, mita nyt sitten olivatkaan suomeksi.
Saatila on myos yksi josta pitaa valittaa. Nykyaan siis lampotilat ovat kohtuullisella tasolla, kahdenkympin hujakoilla eika kovin usein sada. Ei siina mitaan. Mutta jos luvataan taifuunia, jotenkin odotan saavani jotain edes hirmumyrskyn nakoista. Mutta ei! Siis ihan oikeesti, Turun syysmyrskyt ovat olleet kovempaa kauraa kuin paikalliset taifuunit. Ehka pitaa siis lahtea oikasti metsastamaan kunnon hirmumyrskya. Meilla sattui myos maanjaristys, 4,6 Richterin asteikolla, mutta eihan se missaan tuntunut, oikeastaan en olisi siita tietoinenkaan ellei joku olisi kertonut. Jaristys oli jossain puolivalissa saarta jossa sita nyt ei ilmeisesti hirveasti huomannut, saati sitten taalla Taipeissa.
Nyt taidan lahtea hakemaan vetta ja jonka jalkeen menemaan vessaan, tekemaan siis inhimillisen oljynvaihdon. Pitakaa lippu korkealla, talvi saapuu Taipeihin. Tanaan oli kylmaa ja sateista, +19 astetta siis ja tunnin kuuro.
Punaisia terveisia
Joonas
maanantai 22. lokakuuta 2012
Paikallinen sauna joka paljastuikin bordelliksi
Kaikki alkoi jonkin aikaa sitten kun suomalainen vaihtari Hans loysi Taiwanin pimeita katuja kavellessaan kyltin, jossa luki "24H SAUNA". Tasta riemastuneina rupesimmekin suunnittelemaan reissua suomalaisen kulttuurin kehtoon, tuohon kuumaan huoneeseen jossa alastomat miehet voivat puhua totta toisilleen. Valitettavasti kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan...
Ensimmainen etappi olikin loytaa paikallisen saunan osoite, silla Hans oli sen unohtanut. Kuvasta koitimmekin jotain paatella ja kysyttyamme eraalta kiinaa osaavalta veijarilta, kertoi han saunan olevan tarkoitettu vain naisille. Ja eikun googlettamaan muita saunoja, eihan tassa kaupungissa voi olla vain yhta moista. Nopea etsinta paljasti liudan hassuja hakutuloksia, silla ainakin puolet saunoista oli tunnettuja homosaunoja. Siis mita, eiko heteroille miehille ole omaansa? Ja mita oikeastaan tarkoittaa homosauna? Saippuaa ei saa pudottaa? Lauteilla tapahtuu muutakin kuin istumista? Olihan se nyt selvitettava!
Suuntasimmekin siis kohti paikallista homosaunaa, ja muutamien eksymisten jalkeen loysimme suhteellisen korkean talon jonka pihalla oli etsimamme saunan kyltti. Sisaankaynti oli hieman hassusti piilossa, mutta paatunut suomalainen haistaa saunan paikasta kuin paikasta. Eikun sisaan rakennukseen ja viidenteentoista kerrokseen jossa sauna sijaitsi.
Astuimme ulos hissista. Edessamme oli aula, joka ei nayttanyt saunalta, vaan todella kalliilta hotellilta. Oli patsaita, marmoria, tuoleja, herranjumala! Kavelimme respan tiskille kyselemaan mita saunasessio maksaa. Samalla huomasimme kolme lansimaalaista miesta muutaman aasialaisen kaverinsa kanssa, jotka olivat lahdossa tiloista perassavedettavien matkalaukkujensa kanssa. Pisnismiehia selvasti, mutta miksi kaikilla oli naamallaan niin syylliset ilmeet? Emme kiinnittaneet asiaan niin kauheasti huomiota, silla tarve paasta kuumaan oli vahvempi. Pukuhuoneet olivat kuin elokuvista, puuta, peileja ja messinkia kaikkialla. Parasta oli tottakai henkilokunnan jasen suorissa housuissa, joka naytti missa kunkin oma lokero oli.
Astuessamme itse kylpytilaan olin hakeltya! Se ei nyt ihan perinteiselta suomalaiselta saunalta nayttanyt, vaan kyseessa oli roomalainen kylpyla. Oli kylma-allasta, lammin-allasta, kuumaa allasta, isompi allas jonka peralla seinalla valtavia roomalaistyyppisisa veistoksia, marmoria joka paikassa, turrkilainen sauna, kylmahuone ja ihan normaali sauna, jossa tottakai oli myos televisio. Sauna itsessaan ei ollut niin ihmeellinen, ei ollut vetta kiukaalle asti heitettavaksi, emmeka oikeastaan loytaneet homojakaan. Se taytyy kuitenkin sanoa, etta sisaan ei otettu ollenkaan naisia ja ihmiset heiluivat kylpylassa mitenkas muutenkaan kuin alasti, poikien kesken kun ollaan.
Reippaan tunnin kylpemisen jalkeen juttelin paikallisen managerin kanssa joka kysyikin, josko haluaisimme nahda muutkin tilat. Ja tottakai halusimme! Meidan kaskettiin laittaa kylpytakkisysteemit paalle ja seurata manageria joka naytti mestoja. Loytyi hiustenkuivauskoppia, baari jossa pyori kungfu-leffoja ja lehtitelineissa loytyi tissilehtia, ylakerrasta elokuvahuone jossa pystyi katsomaan elokuvia tai pornoa, jopa nukkumaan yon yli seka hierontaa. Hieronnassa sai valita joko mies- tai naishierojan ja tassa tulee paras: manageri kertoi etta hieronnoissa pystyi valitsemaan tavallisen hieronnan, kokovartalohieronnan tai "erikoishieronnan, tiedattehan, seksilla!". Tarkempi vilkaisu baariin paljasti siella notkuvat prostituoidut, jotka tulivatkin kyselemaan josko olisimme kiinnostuneita hieronnasta. Siis ihan oikeesti, yritimme naiiveina nuorina miehina menna saunaan ja paadyimme paikalliselle herrasmieskerholle, jota luulimme homosaunaksi joka olikin oikeasti bordelli. Ei siina, ihan kiva mesta ja halpaa kaljaa. Huoria tai hierontaa emme onneksi kokeilleet silla niista ei voi olla ihan varma, mita kaikkea tauteja kantavat, mutta muuten jees. Suosittelen! Siis kaikille miehille. Paikasta ei ole muuten yhtaan valokuvaa, koska paikalliset isannat eivat olleet kovin suopeita valokuvaamiselle, paikka kun ei nyt ihan laillinen ollut...
Niin ja piti tuosta paikallisten rasismistia ja seksismista kirjoittaa. Heti tulee mieleen kaksi taksikuskia, joista toinen puhui englantia ja toinen ei. Ensimmainen kyyditsi porukkaamme kohti Mi Casa nimista latinobaaria jossa piti olla hyvat bileet. Koska taksikuskin englanti oli erinomaista, lensi juttu mukavasti, mutta puolivalissa matkaa kuski kysyi meilta vakavaan savyyn, miksi haluamme menna Mi Casaan. Siellahan on vain ruskeita ihmisia. Paikalliset, jos ovat rasisteja oavt sita kylla ihan avoimesti. Toinen tapaus oli parin kaverin taksikuski joka kuultuaan etta veijarit ovat Saksasta, messusi koko 15 minuutin taksimatkan kahta lausetta: mina pidan Saksasta, mina pidan Hitlerista! Emme koskaan oikein saaneet selvyytta oliko kaveri oikeasti uusnatsi vai vain huono historiassa.
Eikohan tassa taas talla kertaa. Tarkastelin etta Turussa lampoa on ollut plus neljan ja miinus neljan valilla. Meillakin on ollut vahan viileampaa, yolla jopa 20. Onneksi paivalla on 28 astetta... ;)
Punaisia terveisia
Joonas
tiistai 16. lokakuuta 2012
100km/h skootterilla moottoritiella ja rantabileet!
Olipahan viikonloppu, nyt on kierretty Taiwan. Taipeista sita ei ihan niin hyvin nae, mutta saari on taynna vuoria ja metsaa. Viikonloppu alkoi junamatkalla kohti etelaa. Ihan rehellisesti, paatoksen lahtea messiin tein kutakuinkin kahden aikaan yolla ja lahto oli seuraavana aamuna kello 8. Ei mikaan paras idea. Unta tuli kokonaisuudessaan nautittua kaksi tuntia, koska valvoin viela hetken sen jalkeen, herasin bileista palaaviin vaihtareihin ja lopuksi keskella yota yksi mokoma tanskalainen soitti, etta ovat paikallisen lahikaupan pihassa juomassa kaljaa, liitynko seuraan. Tassa kohtaa kello oli varmaankin puoli viisi. Kaytannossa lahikaupan pihassa on tuolit ja poydat, eli periaatteessa baarin terassi, jonne voi hakea kaljaa kaupasta reilulla eurolla per 0,5 litran tolkki. Kylla, siella on tullut istuttua useampanakin iltana. Kun viimein tajusin mista on kyse, olin jo niin hereilla, etta olisin tuskin saanut enaa unta. En ole ehka koskaan aloittanut paivaani juomalla kaljan aamuviidelta.
Reissuun lahtiessa tiesin ainoastaan, etta ollaan menossa etelaan, mutta ei mitaan karya minne ja kuinka pitkaksi aikaa. Muutamien tuntien reissaamisen jalkeen paadyimme itarannikolle jollekin rannalle. Kokeilin myos surffaamista, enka suosittele sita kenellekkaan. Asioita mita Baywatchissa ei nayteta on ihan ensimmaisena se, ettei laudalla pysy niin millaan. Toisekseen se on aika rankkaa. Kolmannekseen, ette usko mita lauta tekee nanneille, saati sitten vatsalle. Lauta ei ole missaan maarin liukas, ja ihan rehellisesti hinkkaa nannit irti kropasta. Eraan sveitsilaisen nannit vuosivat verta pari viikkoa sitten jahka oli kokeillut surffaamista. Onneksi Suomessa ei voi surffata!
Toisena paivana paadyimme vuokraamaan skootterit ja reissaamaan Taroko-nimiselle vuoristoalueelle. Ihan uskomaton keikka, metsaa, vuoria ja serpenttiinitieta vaikka muille jakaa. Tuohon reissuun vuokrasimme skootterit. Skootterilla ajeluun suosittelen jonkinlaisia laseja, koska jos skootterilla ajaa 80km/h moottoritiella sementtirekan perassa, taytyy myontaa etta silmiin voi lentaa hiekkaa. Noissa nopeuksissa ja tuollaisilla menopeleilla ei se lisaa luottamusta Suomalaisten keskimaaraiseen elinianodotteeseen. Onneksi sain ostettua lasit ja paasin oikeasti nauttimaan. Vuoristossa pysahdyimme jonkinnakoiselle pysahdyspaikalle, jossa kaksi paikallista neuvoivat, etta ihan vieresta alkavat portaat, jotka kannattaa kavella ihan alas asti. Niinpa teimme, ja sieltahan loytyi random-kuuma lahde! Ilmeisesti muutama paikallinen veijari oli rakentanut lahteen ymparille hiekkasakeista vallit ja nain tehneet altaan, jossa kelpasi lammitella. Facebookissa taitaa keikasta ollakin kuvia. Lisailen kuvia tanne muuten myohemmin. Takaisintulomatkalla tuli testattua kuinka kovaa skootterilla paasee. Vuoristossa ei ihan viitsinyt loppuun asti paastella, koska hyvan suoran peraan tuli aina jyrkka mutka ja pari kilometria pudotusta. Vuoristossa huippunopeudeksi sain 80km/h. Moottoritiella sain paristeltya 100km/h, ja nyt puhutaan siis skootterista. Samasta vempaimesta jolla ylaastelaiset ajelevat 40km/h. Siis laillisesti, osa todennakoisesti kovempaakin. Kovempaa en viitsinyt ajaa koska motarilla oli kauhea sivutuuli.
Seuraavassa kaupungissa paadyin yomarkkinoille jossa otin norjalaisen kaverini kanssa henna-tatuoinnit, kasivarteen tottakai. Kaverin kadessa luki kiinaksi "haluaisin oluen" ja minulla "haluaisin shotin vodkaa". Niita tuli testattua sitten lauantaina uskomattomissa rantabileissa, ja toimivat kylla mainiosti. Olen myos oppinut kiinalaisen tavan laskea sormilla, eli osaan myos tilata kuusi kaljaa yhdella kadella. Rantabileet olivat huikeat, siella oli uima-allaspuoli kartanomaisen talon pihassa, jossa jarjestettiin myos bikinimallikisat. Itse en niista niin pitanyt, olenhan sita mielta etta moiset kisat esineellistavat naisia. Rannalla puolestaan oli lava suoraan Tyynen valtameren rannalla ja musiikki kovalla. Kaikki oli kuin elokuvissa! Okei, kauheasti kaljaahan siella tuli juotua, mutta kivaa oli. Lampotilasta en ole ihan varma, mutta kai se siella yli 25 astetta oli...
Eikohan tama riita talla kertaa, ensi kerralla voin sitten kertoa kuinka yritimme paasta kaverin loytamaan paikalliseen saunaan ja Iiron toivomuksesta paikallisten rasismista ja seksismista. Terveisia Suomeen, ja kuten aina, kukaan ei kerro aidille!
Punaisin terveisin
Joonas
Punainen sankari
Reissuun lahtiessa tiesin ainoastaan, etta ollaan menossa etelaan, mutta ei mitaan karya minne ja kuinka pitkaksi aikaa. Muutamien tuntien reissaamisen jalkeen paadyimme itarannikolle jollekin rannalle. Kokeilin myos surffaamista, enka suosittele sita kenellekkaan. Asioita mita Baywatchissa ei nayteta on ihan ensimmaisena se, ettei laudalla pysy niin millaan. Toisekseen se on aika rankkaa. Kolmannekseen, ette usko mita lauta tekee nanneille, saati sitten vatsalle. Lauta ei ole missaan maarin liukas, ja ihan rehellisesti hinkkaa nannit irti kropasta. Eraan sveitsilaisen nannit vuosivat verta pari viikkoa sitten jahka oli kokeillut surffaamista. Onneksi Suomessa ei voi surffata!
Toisena paivana paadyimme vuokraamaan skootterit ja reissaamaan Taroko-nimiselle vuoristoalueelle. Ihan uskomaton keikka, metsaa, vuoria ja serpenttiinitieta vaikka muille jakaa. Tuohon reissuun vuokrasimme skootterit. Skootterilla ajeluun suosittelen jonkinlaisia laseja, koska jos skootterilla ajaa 80km/h moottoritiella sementtirekan perassa, taytyy myontaa etta silmiin voi lentaa hiekkaa. Noissa nopeuksissa ja tuollaisilla menopeleilla ei se lisaa luottamusta Suomalaisten keskimaaraiseen elinianodotteeseen. Onneksi sain ostettua lasit ja paasin oikeasti nauttimaan. Vuoristossa pysahdyimme jonkinnakoiselle pysahdyspaikalle, jossa kaksi paikallista neuvoivat, etta ihan vieresta alkavat portaat, jotka kannattaa kavella ihan alas asti. Niinpa teimme, ja sieltahan loytyi random-kuuma lahde! Ilmeisesti muutama paikallinen veijari oli rakentanut lahteen ymparille hiekkasakeista vallit ja nain tehneet altaan, jossa kelpasi lammitella. Facebookissa taitaa keikasta ollakin kuvia. Lisailen kuvia tanne muuten myohemmin. Takaisintulomatkalla tuli testattua kuinka kovaa skootterilla paasee. Vuoristossa ei ihan viitsinyt loppuun asti paastella, koska hyvan suoran peraan tuli aina jyrkka mutka ja pari kilometria pudotusta. Vuoristossa huippunopeudeksi sain 80km/h. Moottoritiella sain paristeltya 100km/h, ja nyt puhutaan siis skootterista. Samasta vempaimesta jolla ylaastelaiset ajelevat 40km/h. Siis laillisesti, osa todennakoisesti kovempaakin. Kovempaa en viitsinyt ajaa koska motarilla oli kauhea sivutuuli.
Seuraavassa kaupungissa paadyin yomarkkinoille jossa otin norjalaisen kaverini kanssa henna-tatuoinnit, kasivarteen tottakai. Kaverin kadessa luki kiinaksi "haluaisin oluen" ja minulla "haluaisin shotin vodkaa". Niita tuli testattua sitten lauantaina uskomattomissa rantabileissa, ja toimivat kylla mainiosti. Olen myos oppinut kiinalaisen tavan laskea sormilla, eli osaan myos tilata kuusi kaljaa yhdella kadella. Rantabileet olivat huikeat, siella oli uima-allaspuoli kartanomaisen talon pihassa, jossa jarjestettiin myos bikinimallikisat. Itse en niista niin pitanyt, olenhan sita mielta etta moiset kisat esineellistavat naisia. Rannalla puolestaan oli lava suoraan Tyynen valtameren rannalla ja musiikki kovalla. Kaikki oli kuin elokuvissa! Okei, kauheasti kaljaahan siella tuli juotua, mutta kivaa oli. Lampotilasta en ole ihan varma, mutta kai se siella yli 25 astetta oli...
Eikohan tama riita talla kertaa, ensi kerralla voin sitten kertoa kuinka yritimme paasta kaverin loytamaan paikalliseen saunaan ja Iiron toivomuksesta paikallisten rasismista ja seksismista. Terveisia Suomeen, ja kuten aina, kukaan ei kerro aidille!
Punaisin terveisin
Joonas
Punainen sankari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)