Nyt tulee sitten se tylsa paivitys koulusta ja muusta tosi tylsasta. Lopussa kerron vahan paikallisesta temppelista jossa lensi veri. Okko mokoma pyysi kommenttia paikallisesta spaddukulttuurista ja tottakai voin siita kappaleen kirjoittaa. Mutta...
Nyt on sitten alkanut toden teolla mandariinikiinan opettelu. Kolme tuntia paivassa, 15 tuntia viikossa. Melkoista harakanvarpaiden tankkaamista ja kieli solmussa virheiden tekoa. Kiina on joidenkin mukaan keksitty siksi, etta lansimaalaiset nolaisivat itsensa. Totta! Yritin eilen tunnilla kertoa ruoan syomisesta, mutta ilmeisesti puhuin paskan syomisesta. En edes halua tietaa mita kaikkea olen taksikuskeille jutellut. Toisaalta sita oppii joka paiva jotain uutta ja mieli pysyy virkeana. Vaihtaritalo alkaa hiljentya, kukaan ei oikein jaksa enaa kayda ulkona ja kaikkialla vallitsee melkoinen seesteys. Paitsi alakerran opiskeluhuoneessa jossa paahdan iltamyohaan merkkien kanssa. On ne kylla melkoisia. Pohdiskelin jonkin aikaa sitten, etta jos osaan talla hetkella yhta maailman vaikeimmista kielista aidinkielenani, miksi ihmeessa opettelen toista moista. Luin hieman statistiikkaa, ja ilmeisesti suurimman osan indoeurooppalaisten kielien kanssa tarvitsee opiskella 600-800 tuntia, etta paasisi jossain maarin sujuvalle tasolle, kiina puolestaan vaatii 2200 tuntia. Siis ihan oikeesti, miksi pitaa teettaa itsellaan tammoista. Toisaalta, pitaa vaan toivoa etta joku paiva osaa kielen ja drakmaa ja pesetaa tulee kaikista ovista ja ikkunoista. Ja hei, onhan se nyt makeeta osata KIINAA. Ranskan ja saksan kielen alkeita kayneita loytyy, mutta kelatkaa miten paljon baarissa heruu jos sanoo osaavansa kiinaa. Ja tuota ei nyt kukaan korjaa, koska haluan ajatella asian olevan nain. Ette edes yrita!
Paikallisesta spaddukulttuurista pyydettiin kirjoittamaan ja sen myos teen. Ilmeisesti kysymys esitettiin koska mannerkiinassa poltetaan paljon ja kaikkialla. Taalla jostain syysta ei, ehka jopa vahemman kuin Suomessa. Suurimmassa osassa paikoista ei saa polttaa sisalla, tottakai baarit poisluettuna. Siella karyaa Beltzebubin kevatkaaryleet oikein urakalla ihan vessoja myoten. Eras hassuimmista loydoista oli klubin istumavessasta loytynyt stogis joka oli tarkoitettu siihen, jos skeidalla kaydessaan haluaa puhallella savurinkuloita. Mutta loppukaneettina Taiwanissa ei oikein polteta tupakkaa.
Toki voisin mainita hassuista kaanteista itsenaisyyspaivan holleilla. Saimme selville etta Finpro jarjestaa itsenaisyyspaivan illallisen joten laitoimme mailia ja kysyimme voisimmeko liittya. Ja tottakai voimme! Ruoka oli erinomaista ja seura mita mainionta. Tosin aina valilla piti puhua kieli keskella suuta, koska normaalista jos heittaa jotain suomeksi ei tarvitse miettia mita laukoo, mutta tuolla piti hetki miettia. Tapasimme yllatysunkarilaisen joka oli menossa seuraavana paivana etelaan ja pyysi minua ja toista suomalaista messiin. Paadyimmekin seuraavana paivana Pintung-nimiseen kaupunkiin, jossa koimme omituisia.
Kavimme paikallisessa uskonnollisessa juhlassa. Erosi kylla kovasti luterilaisesta messusta. Ihan aluksi, melu oli melkoinen. En oikein tieda mista niin kovat desibelit irtosivat, mutta kai jos kaikennakoisia kilistimia ja rumpuja paukutettiin samalla kun jonkinnakoinen uskonnollinen heebo kailottaa ja taustalla soi Gangnam Style (siis kylla, Gangnam Style) nousee volyymi helposti. Jonkinnakoinen meedio heilui mestoilla ilman paitaa ja otti kateensa miekan jonka tera oli taynna hainhampaista tehtyja piikkeja. Hetken mietin mitahan mahtaa tapahtua ja miksi veijarilla on miekka, mutta melko nopeasti transsissa oleva mies rupesi laiskimaan silla itseaan paljaalle selalleen. Verta lensi ja hetken kuluttua kaveri antoi miekan pois. Ja sai kateensa isomman. Ja sama uudestaan. Toisen miekan poisantamisen jalkeen mietin etta olipa kovaa touhua, mutta kun kaveri sai kateensa kolmannen, jo melkoisen kokoisen kapula jossa oli ihan nauloja, rupesin jo pelkaamaan kaverin terveyden puolesta. Itsensa ruoskiminen toteutettiin myos piikikkaalla pallolla ja ihan normaalilla teravalla miekalla. Ja verta oli joka paikassa. En oikein saanut selville miksi kaikki tama, mutta kai siihen joku syy on. Jeesuksen ruumiin ja veren syominen ei koskaan tunnu enaa samalta...
Ensi kerralla kirjoitan varmaankin loppureissusta tai jostain muusta, katsotaan nyt. Ehka tama riittaa talla kertaa, lampotila kohosi tanaan 28 asteeseen ja oli ihan aurinokoistakin. Melko mukavaa vaihtelua jatkuvaan vesisateeseen.
Punaisin muttei verisin terveisin
Joonas
Punainen (mutta vereton) sankari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti